Unohdin tankata auton valmiiksi aamuksi. Nyt sit mies tarjos Irkkukahvin jälkkäriksi enkä enää arvaa lähteä autoilemaan. Niin ja pikkupoika on kylvyssä, sehän pitää juuri laittaa nukkumaan.

Aamulla sitten herätys klo 5.45 että ehtii itse herätä ennen kuin pitää repiä poika ylös. Päiväkodin kautta aamuruuhkaan, toivon mukaan kahdeksaksi ehtii töihin. Olis noloo myöhästyä heti loman jälkeen. On varmaan satamiljoonaa sähköpostia duunikoneella, siinähän se maanantai menee kun ne selvittää. Eipä ole tullut ajateltua näin paljon työasioita koko viikkoon!

Ai ai, huomenna saa taas joko tonnikala- tai fetasalaattia töissä. Jos ovat oikein mielikuvituksellisella tuulella, saattaa olla jopa broilersalaattia. No, mitäs olen pihi ja syön kevytlounaan. Enhän mä mitään laihdu kuitenkaan. Suklaata on varmaan jossain kaapissa jemmassa niin että iltapäivällä saa verensokerit heittämään. Paluu arkeen...

Iltapäivällä ruuhkien läpi päiväkodin kautta kotiin. Ja paska, unohdin tehdä sen iltaruoan valmiiksi. Oli kyllä hyvä suunnitelma, ettei tarttis huomenna alkaa kokkailemaan heti kun kotiin selviytyy. Tällasta tää on. Minkähänlaista on sitten, kun lapset kasvaa isoiksi ja muuttaa pois kotoa? Jaksaakohan tuo miekko siihen saakka tätä hulinata? Lehmän hermot sillä kyllä on...