Höpönassu kymmenenvuotias tytär kävi sanomassa että on jo harjoitellut pianoläksyn ja osaa sen, sitäpaitsi se oli jo vanha läksy ja silleesti... Selityksiä on joka lähtöön ihan varmana.

Oho, espresso kiehuu, hetko...Oi voiko olla parmempaa hetkeä, kuin sunnuntaiaamu(päivä) ja iso kuppi lattea. Tai no, tulee pari vielä ihanampaa vaihtoehtoa mieleen, mut ei niistä nyt sen enempää.

Tytär kuului menevän takaisin treenaamaan, koska mä sanoin että tuun kohta kuuntelemaan ne läksyt. Kyllä se yrittää vedättää jo tuonkin ikäinen :) Tyttären lisäks tässä uusperheessä on mukana mun viisivuotias poika, sekä mies jolla ei omia lapsia ole. Ulko-ovessa on siis kolme eri sukunimeä ja talon sisäpuolella välillä erittäin kaaos.

Haasteita siis on, ja kaikki katastrofin ainekset on olemassa. Onhan jopa tutkittu (joo, en muista kuka ja missä) että uusperheet hajoavat vielä useammin kuin ydinperheet. Ehkä tässä blogissa on yritystä siihen suuntaan, että joskus vuoden kuluttua voisin lukea, miten asiat ovat edenneet. Että ihan itseäni varten tätä kirjoittelen. On ollut viikko talvilomaa, ja siis aikaa ajatella näitä perhe- ja parisuhdeasioita hieman syvällisemminkin. Yhdessä ollaan siis asuttu vähän yli vuosi, suhdetta kaikkiaan takana vajaat kolme vuotta. Näin jälkikäteen ajateltuna vois sanoa, että aika nopeesti muutettiin kimppaan. Ei se vaan silloin tuntunut siltä.

Mut nyt ehkä tarvii tutkia tätä blogiasiaa tarkemmin. Jos jotain kuvia ja mitä kaikkee kivaa...