Niin, saa kai hiljaisempikin ihminen pitää puoliaan? Onko niin, että ne jotka pitävät itsestään meteliä muutenkin ja nostavat omat asiansa aina muita tärkeämmiski, heitä myös kuunnellaan? Siis mä olen tätä miettinyt ja pohtinut elämäni varrella useaankin otteeseen, ja nyt taas tää aihe nousi pinnalle.

Duunissa tämä on nyt erittäin ajankohtainen aihe. Kun kolmen hengen  tiimissä yksi on yli muiden...eikä siinä mitään, mulla ei ole mitään tarvetta korostaa omaa erinomaisuuttani koko ajan, kunhan teen työni niin hyvin kuin osaan. Se mikä ottaa päähän ajoittain on se, että tämä yksi "queen bee", jonka ympärillä kaikki pyörii, pitää itseään niin helevetin tärkeänä että muut eivät siis ole yhtään mitään. Sitten kun olis joku esim. mulle oikeasti tärkeä asia, niin se jää kyllä ihan huomioimatta.

Kuvioon liittyy vahvasti se, että jos erehdyt yleensä hiljaisena ja maltillisena ihmisenä joskus ärähtämään, niin johan sut suurinpiirtein ammutaan epäasiallisesta käytöksestä. Mua kyrsii tämä. Mutta kun mä haluan olla kiltti ja tulla ihmisten kanssa toimeen. Mä en halua olla koko ajan äänessä ja vaatia ja vaatia ja vaatia itselleni jotain.

Toisaalta, on tavallaan hauska seurata tilanteiden kehittymistä ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Miten vääristyneitä ihmissuhteita voi olla työpaikalla! Miten jotkut hallitsevat (ja pelottavat) muita, miten jotkut voivat sanoa mitä vain ja kenelle vain, joutumatta ottamaan vastuuta sanomisistaan. Vika ja vastuu on aina jollain muulla.