Eilen tuli tasan kolme vuotta siitä, kun me tavattiin miehen kanssa. Ja kaksi päivää on tapeltu...

Tajusin eilen illalla jotain oleellista. Mies on nyt lomalla, ja oli maanantaina ottanut pienet päiväkännit tässä kotona. Ei ollut ollenkaan perseet olalla, vain humalassa hieman. No, mä ahistuin, me tapeltiin, ja sitten mä pyysin että olis tiistaina sitten juomatta mitään (alkoholia). Tämä sopi.

No, tulin eilen kotiin ja huomasin että mies oli juonut jotain. Pari kaljaa ilmeisesti. Mua alkoi sieppaamaan ja riitelyksihän se sitten meni. Miestä vitutti, kun ei saa lomallaan muutamaa olutta ottaa (ei todella ollut kännissä eilen), ja mua taas se, kun oletin että ei ole juonut yhtään.

Sitten illalla, kun oltiin jo sovittu (pariinkin kertaan) niin mä yhdistin tän mun ahistuksen siihen, kun olin pikkutyttö. Tulin koulusta kotiin, enkä tiennyt olisko faija kotona, olisko se kännissä ja ilkeä mulle, vai mitä. Se sama ahistus tuli nyt, vaikka todella tiedän että mun mies ei ole sama kun mun faija. Mutta miten se voikin tuntua niin pahalle...

Selitin asiaa sitten, ja miehellähän on kanssa saman tapaisia kokemuksia nuoruudestaan. Alkoholi aiheuttaa niin paljon pahaa...Ja mä oon jotenkin yliherkkä ja kyttään ton miehen alkoholinkäyttöä. Mutta on silläkin varmasti kaikki maholliset alkkisgeenit olemassa, riskiryhmää etten sanois.

Helpotti kyllä kummasti, kun löysin perimmäisen syyn ahistukselle. Ei se ehkä sittenkään johtunut miehen parista remonttioluesta.